Täällä sitä nyt tosiaankin ollaan. Tätä täällää onkin aika runsaasti joka puolella. Vaan kyllä tämä kotiolot voittaa. Mukavia tämmöiset keikkahommat, pääsee kivasti irti arjen kahleista. Saa puuhailla ihan omaan tahtiin, ei ole kukaan hengittämässä niskaan. Tai muutenkaan hengittämässä. Kun ei ole ilmaa ihan kauhean paljon täällä.

Rauhaa ja hiljaisuutta piisaa. Saunaan olisi kyllä kiva päästä välillä, että semmoinen puute täällä kyllä on. Siis saunan puute. Ja seuran. Ei ole saunaa eikä saunaseuraa. Muutenkin virikkeitä on kyllä melko niukanlaisesti. Jos oikein tylsää tulee, voi laskea Saturnuksen renkaita. Tai lauleskella jotain kivaa. Välillä vituttaa, kun muistaa kymmenistä biiseistä ulkoa vain noin puolet jokaisesta. Ei voi oikein kummoistakaan konserttia pitää edes itselleen sitten.

Kun asiaa nyt oikein tarkkaan ajattelee, niin eihän täällä ole oikeastaan mitään. Ei edes niitä töitä, joita tulin tekemään. Olihan tää tälle reissulle lähteminen semmoinen irtiotto, mutta nyt olen kyllä hiukan liikaakin irti vähän kaikesta. Mutta hyvää palkkaa tästä saa. Eikä oo heti toista tyyppiä sitten baarissa toteamassa, että: ”Itehän oon kanssa noissa hommissa ollut.” Jos täältä nyt baariin enää koskaan pääsee. Että jos nyt pikkuisen sopii työnantajaansa moittia, niin kyllähän sitä varmaan olisi miljoonia maksaneeseen avaruuspukuun voinut hommata hiukan paremmankin köyden. Sellaisen, joka ei oitis katkea kun vähän avaruuskävelee. Mutta mitäpä minä näistä asioista tiedän. Minä vaan leijun kuin untuva kosmoksen tuulissa.

Jätinköhän mä hellan päälle?